Lähes viikon setti itänaapurissa takana ja kausi paketissa - ainakin henkilökohtaisten kisojen osalta. Henkilökohtaisuuksiin syksyn seuraviestikarkeloissa mennään todennäköisesti sitten sitäkin suuremmalla kohinalla. Pitkäksi kaudeksi nyt lopuillaan oleva oli yllättävän lyhyt. Keskimatka juostiin kummallisissa olosuhteissa: karsinta oli ilmettyä joensuulaista kuntorastimaastoa ja finaali kalevanrastilaista taitoharjoitusmaastoa. Mukavan kotoista. Kesänmittainen täsmäpako Joensuusta ja puolittain suunnistuksestakin tuskin huononsi tilannetta tätä kauden virallista pää(te)tavoitetta ajatellen. Karsinnan jälkeen päätin keskittyä eväiden syöntiin ja A-finaalin seuraamiseen Jellonan turinoita kuunnellen. Hyvän sään houkuttelemana työmoraali nousi pikaisesti sille tasolle, ettei Betonia voinut jättää juoksematta. Lauantain jälkeen motivaatiota itsensä kiusaamiseen ei enää riittänyt, ja surffailin viestin läpi pitäen sijoituksen jouluisen alhaisissa lukemissa. Hannu haki tummat siihen selkään (ja kultaa kaulaan). Onnea kaikille viikonlopun mitalisteille ja muita sivuosumia saaneille. Ensi kauteen on lyhyt matka, mutta koskaan se ei tule.
Odotettavissa on, että nyt kun nukkumattia ei tarvitse tilata viikon sisään kuuteen eri osoitteeseen, pyörähtää ruotsalaistuminen käyntiin kuin pyöreä kivi hiekkakuopan reunalta. Luonnollista sopeutumista voi vauhdittaa tarkoitushakuisella soluttautumisella, ehkäpä täytyy myös hankkia tyylikkäämpiä vermeitä, jotka toisivat uskottavuutta moomintrollsvenskaa puhuville juoksukyvyttömille vaihto-opiskelijoille.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment