Ha det bra!

Ei kotivakuutusta, ei pankkitiliä, ei vakituista asuntoa ja mikä surullisinta: ei paikkoja yölauttaan, joka toisi meidät Suomen Turkuun perjantaina ennen SM-pitkiä. Mitään ei olla viikossa saatu aikaiseksi. Paitsi ennätykset 5,o km:llä Söderköpingin Stadsloppetissa.Yllätin itseni juoksemalla heti ensimmäisellä kerralla oman ennätykseni ja myös Hannu paransi radalla juoksemaansa aikaa komiat parikymmentä sekuntia. Liekö syynä ollut pikkukaupungin suotuisa asfaltti-mukulakivi-hiekka -alusta vai mahdollisuus nipistää jokunen metri torin kulmalla?

Paluu todellisuuteen tapahtui maanantain intervallireenissä, jossa mammatkin näytti kantapäitä jo alkuverryttelyssä. Kituuttelin hännän huippuna kylmässä sateessa ja olin yhtä aikaa piesty ja uitettu koira.

Muutettiin Norrköpingiin ja matkalla yliopistolle Cambusbussenin ikkunoista voi unilääkkeeksi laskea lehmiä. Yritän salakuunnella keskusteluja ja ymmärtää mistä puhutaan. Odotan sitä päivää, kun kielikorva alkaa erottaa sanoja äännemössöstä, jolta lähes kaikki puhe kuulostaa.

Ruotsalaiset tytöt on kauniita ja niin on kaupungitkin. Ohessa kuva Studentkökistä: Lounas campuksen ravintoloissa maksaa 5-6 euroa ja useimmat kantaa mukanaan pastaa ja jauhelihaa rasioissa. Omalla tavallaan yliopisto tarjoaa mahdollisuuden lämpimään ateriaan. Vad fint!

Matkustajakotikuolema: kärpäsiä ja pasianssia

Ensimmäisenä päivänä psykologi käski nukkua riittävästi. Noudatettiin ohjetta orjallisesti eli jätettiin iltapäivän infot välistä ja painuttiin päikkäreille. Ollaan noudatettu perisuomalaista linjaa: vaihtareille ei olla juteltu eikä mihinkään rientoihin ei aiota osallistua. Niihin tarttee haalarit ja täälläpäin niiden tuunaamisesta jaetaan joko opintopisteitä tai irtopisteitä. Tyypit marssii kampuksella dinosaurustakeissa ja vahtii rakennuksia enkelihaalareissa. Am.

Useimmat ankkalammet on aidattuja, joten päivittäinen virkistäytyminen uinnin muodossa on vaatinut kylpemistä mitä kummallisimmissa kuralätäköissä. Lintuinfluenssaa *atshii* ei kuitenkaan ole *atshii* vielä tarttunut eikä ihokaan syyhyä *kraaps kraaps* kovin pahasti *kraaps*.

Liikuntaa on sentään ehditty harrastaa. Lauantaina käytiin pikku suunnistukset ja sunnuntaina juostiin Kolmårdträffenit. Maanantaina oltiin juoksijoitten vetotreenissä (Hannu tekemässä kuolemaa ja Marika vaimona huoltamassa). Urheilijoita oli paikalla melkein 40, joten vilskettä ja vilinää riitti melkein yhtä paljon kuin Lauran ja Oskarin sirkuksessa :-)

Koulunkäynti alkaa ehkä tällä tai ensi viikolla, vapaa aikaa on kulutettu pasianssia pelaamalla ja toisistamme kärpäsiä lätkimällä. Niitä muuten piisaa - pitänee käydä useammin suihkussa...?

Tänään illalla on tiedossa 5 kilometrin juoksukisat Söderköpingissä. Saa nähdä, kuinka meidän siellä käy.

Lähtöorientaatio

Parin päivän oleilu Keravalla on toiminut mainiona valmistavana harjoituksena Ruotsinmaalle siirryttäessä: Tulomatkalla antenniton autoradio arpoi kuunneltavaksi Yle Vegan ja postilaatikossa odotti Ikean uusin kuvasto. Totuttautuminen jatkui iltalenkillä ruotsinkielisiä tienviittoja lueskellen ja talonvaltausta yrittänyt laitapuolen kulkija antoi esimakua tilanteista, joissa toimintamallit ovat hukassa. Itse ratkaisin tilanteen menemällä pihalle odottamaan poliisiautoa uskoen kuulevani, mikäli Hannua pahoinpidellään alakerrassa.

Kahden keittiötuolin taakse linnoittautunut jamppa lähti lopulta sopuisasti Maijan matkaan ja etsinee viilentävää varjoa jonkun toisen takapihalta - luultavasti heti huomenna.