Tähän saakka monista tilanteista on selvitty miten kuten moukkamaisella mongerruksella, josta turhat kohteliaisuusmuodot ja vakiintuneet lausahdukset on riisuttu pois. En vieläkään tiedä mitä tervehtiessä kuuluu sanoa, hyvää päivää se ei ainakaan ole. Keskustelut tuppaakin tyssäämään heti alkuunsa, kun ensimmäisen vuoroparin toista, odotuksenmukaista jäsentä ei hiljaisen suomalaisen suusta koskaan putkahda. H.P. Gricen keskustelumaksiimeja rikotaan vallan törkeästi ja kommunikoinnin päätavoitetta, yhteisymmärrystä, ei ikinä saavuteta. Se siitä.
Aikanaan opittujen asioiden muistaminen on yhtä vaikeaa, kuin etsiä kuukausia vanhaa voileipää kompostista. Jäljellä on tunnistamatonta mössöä, ehkä hajanaisia rippeitä siitä, mikä valmistumisen tai valmistamisen jälkeen oli käyttökelpoista. Jäi huomaamatta se "parasta ennen" -päiväys, joka todistukseen on epäilemättä lyöty Ruotsin kielen arvosanan viereen.
Jotain on sentään jäänyt mieleen. Taikasanat, jotka ruotsin tunnille myöhässä saapuvan kuuluu lausua samalla kun luikahtaa pulpettiin. Niinpä oli kiva osallistua seminaariin aamulla, kun oli kerrankin jotain sanottavaa! Myöhästyin Campusbussenista (jostain syystä aamun ensimmäinen lähtee seitsemältä, eikä tavalliseen aikaan kaksikymmentä yli). Matkustin lainarahalla junassa ja rahatta paikallisliikenteen bussissa, enkä myöhästynyt kuin vaivaisen vartin. Mukana seikkailussa oli työparini Tobias, joka varmaan ihmettelee, miten joku voi kuljeskella ympäriinsä 50 äyriä kukkarossa ja 70 senttiä Prepaid-tilillä. Tällä kertaa ei ollut rahhoo evväänä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Oletteko yrittäneet päästä eteenpäin tyylillä "Tjenare, hur är läget?" Olen muistaakseni joskus saanut sillä ruotsinruotsia takaisin, mihin keskustelu luonnollisesti onkin sitten tyssännyt. Mutta ainakin sillä hoituvat ensimmäiset vuorosanat.
Post a Comment