Tuesday, September 25, 2007
Isojen pettymysten päivä
Netti ei toimi, terveys on mennyttä eikä mikään enää tunnu miltään. Hengitän suu auki kuin kala kuivalla maalla ja toivon että jotain kulkee sitä pientä kärrypolkua pitkin, jota henkitorveksikin kutsutaan. Mieltä kalvaa epäilys kuukauden mittaisen kotiarestin toistumisesta, vaikka edellisestä on aikaa vaivaiset puoli vuotta. Pitäisikö tunkea korvat täyteen valkosipulia ja odottaa ihmeparantumista?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Otan osaa. Eikä hyvin mene täälläkään. Kännykkä lakkoilee, luottoraja on ylitetty ja takareisiä jomottaa. Kuorsaan silmät auki kuin kaupunginjohtaja virastotalon avajaisissa ja toivon, että jotain kulkee niitä kapeita bittiputkia pitkin, joita aivoiksikin kutsutaan.
Kalloa kalvaa epäilys karkkilakon pitävyydestä, vaikka edellisestä on aikaa vaivaiset puoli tuntia. Pitäisikö tunkea sieraimet täyteen turkinpippureita ja odottaa parantavaa hurrikaaniaivastusta?
Voi meitä kohtalotovereita! TV-tarkastaja yllätti, kurkku on karhea ja pudotin hammasharjankin vahingossa pönttöön. Huohotan kuin syvänmerensukeltaja ja toivon, että ilma kulkee sitä kapeaa letkua pitkin, jota snorkkeliksikin kutsutaan. Huomenta varjostaa huoli hammasharjan lopullisesta menettämisestä syöpäläisten lailla levittäytyviin viemäriverkostoihin, vaikka uimalasien ja taskulampun avulla vielä erotankin himmeästi Pepsodent -tekstin kimmellyksen. Pitäisikö ottaa virkkuukoukku avuksi ja yrittää sokeaa tärppäystä?
Huoh. Olen jäänyt koukkuun virtuaaliseen ystäväkirjaan, valvon öisin ja vatsa reistailee. Tunkkaisessa kammarissani yritän saada ilman vaihtumaan edes sisälläni uneksimalla hapekkaista nenäletkuista, joita happiviiksiksikin kutsutaan. Päässä jyskyttävät sanat nuku, nuku, mutta siltikään en saa ajatuksiani pois verkottuneesta ystäväpiiristäni, joka selkäni takana senkun laajenee. Pitäisikö tunkea korvatulpat nenään ja takapuoleen ja tarttua unilääkkeeseen?
Post a Comment