NSM 2007

En NSM-sång av Per Carlborg dvs. Burken.

Jääkylmää vettä, violetteja pipoja ja katkonaisia unia. 15-tunnin bussimatkasta turvonneita ja suojuoksusta tunnottomia turvonneita jalanpötkylöitä, joiden kuolion esti vain kisapaikalle parkkeerannut suomalaisten bussi, joka avasi ovensa apuatarvitseville. Meidän bussikuskit lähtivät kaupungille hummaamaan ja mikäs siinä, sillä lähes kaikki kyytiläiset samosivat vettäpitävissä kengissä juomarastille hummaamaan. Tossutaktiikalla liikkeellä olleet (eli me) viihdyimme bussissa vielä matkustamisen jälkeenkin ja pistäydyimme ulkona vain tamppaamassa oman osamme suota. Ja sitähän riitti, sillä lauantain pitkästä matkasta yli puolet juostiin suolla, loput könyttiin ylämäkeen ja liuttiin alamäkeen - yleensä nämäkin olivat suota. Toisaalta radat ja maasto olivat epäterveelliseksi venähtäneen kylmähoidon arvoisia.

Kylmästä ei päässyt eroon sisälläkään, sillä lämpötilan puolesta olisi voinut luulla nukkuvansa kellarissa. Toisin sanoen tiimi-pipo ja toppatakki pysyivät päällä myös öiseen aikaan. Tunnelma oli sentään lämmin ja mukana kulkeutuva musalaatikko levitti iloista mieltä soittamalla karnevaalimusiikkia ja Frederikkiä.

Sunnuntaita vasten satanut lumi teki päivän kilpailusta inhimillisemmän eristämällä osan kosteudesta. Terveydenhuollon piiristä tutuilla sinisillä kengänsuojuksilla varustettuna pystyi viestiä seuraamaan jopa nahkaisissa kävelykengissä tai lenkkareissa. Myös piilossa pysyneet maisemat alkoivat erottua sumun seasta ja nehän olivat vallan hienot. Lopulta edessä oli enää rattoisa kotimatka halki tyhjääkin tyhjemmän keski-Ruotsin.