Kaikilla oli niin mukavaa

Nyt on koettu ruotsalaisittain tasapäistetty viestisuunnistuskilpailu. Tiomilan putkiankkuriosuus ei olekaan enää mikään ruotsalaisen ajattelumallin perikuva.

Novembersprintenissä oli 8 osuutta, joille joukkue sai laittaa 1-2 juoksijaa kullekin. Ankkuriosuus oli poikkeustapaus, sillä sellaisia sai kussakin joukkueessa olla vain yksi. Viestin kulku oli lyhyesti kuvattuna seuraavanlainen: aloitusosuudelle lähtijät saivat ottaa rastireitin tapaan kartan minuuttia ennen lähtöä käteensä, ettei kenellekään tulisi yllätyksenä minkälainen rata on tulossa. Jotta turhia puheita epätasapuolisista hajonnoista ei tulisi, ei hajontoja ollut käytössä koko kisan aikana lainkaan. Jokaisesta joukkueesta lähti siis joko 1 tai 2 juoksijaa kiertämään samaa rataa. Mikäli juoksijoita oli joukkueessa kaksi, ei haitannut vaikka toinen olisikin hieman epäonnistunut, sillä aina ensimmäinenä vaihtoon tullut lähetti kaksi seuraavan osuuden juoksijaa kiertämään keskenään samaa rataa. Jälkimmäisenä saapuneen kilpailijan suorituksella ei ollut siis mitään väliä, kunhan leimantarkastuksessa muisti ilmoittaa että suunnistaessa oli ollut mukavaa. Näin edettiin viestin loppuun asti, tosin ankkurit joutuivat lähtemään metsään ypöyksin, ilman joukkuekaverin tukea. Ehkä tähän räikeään epäkohtaan saadaan ensi vuonna muutos? Kilpailuohjeissa mainostettiin erikseen taktikoinnin mahdollisuutta: joukkueenjohtajalla oli oikeus pysäyttää vaihtoon tuleva kilpailija ja kuulustella tältä onko kaikilta rasteilta varmasti leima. Mikäli johtajaa epäilyttää että suunnistaja ei ole suorittanut rataa hyväksytysti, voi hän laittaa juoksijan sivuun ja odottaa jälkimmäistä suunnistajaa suorittamaan vaihdon.

LiTHe Vilsen joukkue kärsi hieman "seurasiirroista", sillä moni vilseläinen juoksi oman seuransa joukkueessa. Onneksi vuotoa oli paikattu paikallisilla juoksijoilla, jotka osallistuivat elämänsä ensimmäisiin suunnistuskisoihin. Aloitusosuudelle sain kaverikseni Fredrikin, joka on voittanut nuorten Ruotsin mestaruuden 3000 metrin esteissä. Alku sujui Fredrikillä hyvin, mutta 15. rastilla oli tullut letkalla pieni koukku. Kun letka pysähtyi, ehti myös Fredrik tutkailla ensimmäisen kerran karttaa - eli selvittää monesko rasti on menossa. Maalisuoran pituus oli vähän epäselvä. Loppusuoran pohja-ajan tehtyään Fredrik juoksi hevosenkengän läpi, karttatelineiden ohi aina puomille asti ennenkuin uskalsi pysähtyä.

Lyhyellä 7. osuudella oli Vilsellä kehissä todellinen tehokaksikko. Kumpikaan ei ilmeisesti ymmärtänyt kartasta mitään, joten he joutuivat seuraamaan 12-14 -vuotiaita löytääkseen rastit. Koska nuorten vauhti oli heidän mielestään liian hidasta, painoivat he kaasun pohjaan maalialueen lähestyessä ja ohittivat pikkupojat oikealta. Paha vain että siinä kiireessä heiltä oikasivat toiseksiviimeiseltä suoraan loppuviitoitukselle, mutta onneksi pojat saatiin pysäytettyä juuri ennen maalileimaa ja käymään leimaamassa myös viimeisellä rastilla. Ne hitaat pikkupojat olivat minuutin aiemmin vaihdossa.

Mukavan lisäsäväyksen suunnistukseen toi sähköpaimen, jossa oli virrat päällä. Itse otin siitä osuman, ja takaa letkasta kuului myös muutama voihkaisu ja kirous.

Jos oli osa kilpailijoista keitaalla, niin sitä oli paikoin myös kuuluttajat. Radiorastimies hehkutti kisan alkupuolella, että "nyt on kärki tulossa radiorastia kohti. En pysty sanomaan mitkä joukkueet ovat kärjessä, sillä he ovat vielä noin 600 metrin päässä." Näkyvyys oli paikoitellen erinomainen, sillä kisat käytiin golfkentältä käsin.
Pääkuuluttajallakin oli saattanut jokunen matematiikan tunti jäädä välistä. Kun kahden kärkijoukkueen ero oli kutistunut yleisörastille mennessä neljästä minuutista kahteen, hehkutti kuulutus kuinka Denselnin kaveri juoksee "duppelt så fort" Tisareniin verrattuna. Ei voi muuta todeta kuin että Denselnin viestinviejällä taisi olla kulkupäivä!

Nyt kun on kynään tartuttu niin täytyy vielä hehkuttaa Vilsen ankkuria. Hän juoksi osuudella 10:ksi nopeimman ajan (nopein Dimitri Tsevtkov) ja pystyi pitämään myös loppukirissä lähes koko matkan seuranneet peesarit takanaan. Denselnin kakkosjoukkeen ankkuri oli yrittänyt monta kertaa päästä ohi mutta ei missään vaiheessa onnistunut. On se näköjään kova poika tuo Linnea.