Viikonloppuna tehtiin vaihtokauden pohjanoteeraus. Parin päivän reissulla Kristianstadiin ennätettiin suunnistuksen ohella harrastamaan turismia ja käytiin ihmettelemässä Ruotsin matalinta kohtaa. Ihmeteltiin Peugeotin etuvalojen heikossa loisteessa puskien keskelle pystytettyä metallista tolppaa. Meren pinnan tasolle ei ylettänyt kurottamalla. Tulipahan käytyä.
Pääasiassa parin päivän minileiri meni rantamaastoissa juostessa. Oli mäkee oli suppaa ja oli rantahietikkoa. Oli myös Tanskan maajoukkueen miehiä. Mukavuuden kruunasivat pehmeä iso sohva sekä asunnon sijainti kolmannessa kerroksessa. Sohvalla pötkötellen pystyi katsomaan toisella silmällä maisemia ja toisella tv:tä. Eri kivaa!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Hmm...panee miettimään, että kuinkahan se Ruotsin matalin kohta on merkittu karttaan? Oliko SE laakea alue? Tai jos SE oli enemmän suppamainen, onko kartassa sillä kohdin "nännimäinen" piste (jos kerran paikalla seisoo pylväskin);muutenhan tuo merkittävä piste sulautuu merkityksettömänä karttaa koristavaan käyräviidakkoon.
Täällä kotimaassa kaamos alkaa olla niin pitkällä, ettei luonnonvalossa enää näe lukea karttoja. Erityisesti ruskean sävyjä on klo 13.30 jälkeen mahdotonta erottaa(olin jo viime viikolla heittää hyvästit suunnitelmilleni valmistautua ensi kauteen pelkkiä käyräkarttoja opiskellen)
No, hankin yhdeksän uutta akkua otsalamppuuni. Lataan niitä valmiiksi(sairaseläkkeellä oleva naapurini auttaa minua tarvittaessa)niin, että saatavillani on jatkuvasti lisävaloa(myös töissä ja esim. kampaajalla tai muuten asioidessa).
Suosittelen teillekin! Siellä on varmasti pian yhtä pimeää kuin täällä, varsinkin, jos viettää viikonloppuja kuopissa.
Onpa kerrassaan mieltä ylentävää lukea muidenkin kaamoskokemuksista! En ole pystynyt viikkokausiin osallistumaan tämän upean blogin kommentointiin, sillä luulin jo joutuneeni pitkittyneen auringonpimennyksen tai vähintään Tehyn joukkoirtisanoutumisuhan aiheuttaman kunnallisen valaistussäästökuurin kohteeksi. Onnekseni maailma kirkastui jälleen, kun ymmärsin kohottaa lokakuisen kuntopiirin aikana nenälle valahtaneen ja siihen hikipisaroilla liisteröityneen silinterini taas molempien hiuskiehkuroideni seuraksi päälaelle keikkumaan. Kenties lähipäivinä saan johdettua (Somberon naapurin avustamana) akkulaturista hiukan virtaa myös näivettyneisiin aivolohkoihini ja pääsen perehtymään tarkemmin Korso-generaattorin arpomaan ensi kauden harjoitus- ja kilpailuohjelmaan.
Post a Comment