Eilen oli mahottoman hyvä yöharjotus. Parjattuani aiemmin paikallisten tapaa rynnätä polkuviidakkoon päättöminä kanoina ja kukkoina toisten kantapäitä tuijotellen ajattelin, että on paikallaan todeta tämäkin tosiasia. Matkaan lähdettiin taaskin yhdessä, mutta poluilla juokseminen olisi tällä kertaa ollut kaukaa haettua hupia, ja tiellä juostiin vain kilometrin mittainen loppukiihdytys viimeiseltä rastilta maaliin. Mukana tullut ruotsalaismies vilahti edelle heti viimeiselle saavuttua ja juoksi kuin viitapiru maaliin, välillä taaksensa vilkuillen ja viimeiset metrit kovaan ääneen mölähdellen. Jäi arvoitukseksi, johtuiko ääntely tuskasta vai huomiohakuisuudesta. Selväksi sen sijaan kävi se, että mies oli valmistautunut loppusuoraan hyvissä ajoin vääntämällä suunnan viimeiseltä rastilta 80 metrin päässä olevalle tielle. Ihailtavaa omatoimisuutta, täytyy sanoa. Oli joka tapauksessa mukava juosta jonkun kanssa ja nähdä muitakin tuikkuja matkalla.
Kyseisen huvin nimi on Night Extreme, erotuksena tavallisesta yökupista, jota juostaan vuoroviikkoina. Kutsu kävi myös jälkimmäiseen tapahtumaan: paikalle tulee kuulemma nelisenkymmentä henkeä ja "kaikki haluavat lyödä kaikki". En vielä lupautunut mukaan pieksäjäisiin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
PIENI VAROITUKSEN SANA KAIKILLE TÄMÄN BLOKKIN LUKIJOILLE!!!
Jos yritätte torjua kaamosmasennusta tai parantaa näkyvyyttä kaamoksessa otsalamppujen avulla, suosikaa tuikkuja(kuten blokkinpitäjä asian ilmaisi) vahvojen työmaalamppujen sijaan. Tuunasin otsalamppuni niin vahvaksi, että jouduin viimeyönä putkaan, kun poliisi ei uskonut, että otsallani komeileva viritys on tarkoitettu vain ja ainoastaan suunnistustarkoitukseen. Olin työstämässä "naitesremeä" nimeltämainitsemattomassa maastossa (ei kuitenkaan mikään harjoituskieltoalue))käyräkartan avulla.
Pakko kysyä leveälieriseltä olitteko harrastamassa valoitusta Juvan Lappalan Esson läheisyydessä. Kävin juuri hedelmäpeli ry.n keskustelupalstalla, josta luin, että Juvan piirin hedelmä-ja pajatsosuurmestarin tittelin viime vuonna voittanut Jussi joutuu jättämään tämän vuoden piirikisat väliin sarveiskalvon yliherkkyyden takia. Ilmisesti joku oli häikäissyt Jussia silmiin ”erittäin kirkkaalla” valolla juuri kun Jussi oli parkeeraamassa corollaansa (perä korotettu) Esson pihaan.
Kirjoitellaan...
Tänään aamun valjettua siinä puolen päivän tietämillä lähdin SIIHEN kuuluisaan lähikauppaan, josta aamiaismunia tapaan ostaa ja josta nyt otsalamppuuni uutta akkua Sombreron oppien innoittamana menin hakemaan. Kassajonossa muuan mies siinä Ruotsin-laivalta juuri saavuttuaan kävi virkkomaan; oli näet käynyt ”Yön Äärimmäisyyksiä” länsinaapurissa suunnistamassa. Saapuminen tapahtumapaikalle oli mennyt ”lite vilse”, ja niinpä hän oli myöhästynyt lähdöstä muutaman sekunnin. Sepä ei miekkosta (puhutaanpa hänestä nyt vaikka nimellä Viggo; nimi muutettu) haitannut, sillä ykkösrastille mentäessä ero oli kutistunut yhteen sekuntiin, sillä joko Viggo oli juossut ”dubbelt så fort” tai sitten kanssakilpailijoilla oli tuhraantunut aikaa kaikenlaiseen turhaan kuten kartanlukuun.
Hyvinpä oli Viggo arpansa heittänyt, sillä hän oli tuikutettua reittiä juostessaan ja muiden tutkaillessa karttaa ehtinyt jo valmistautua kisan viime hetkille. Kompassi tarkkaan viritettynä Viggo oli viimeiseltä rastilta pinkaissut kuin peppuun ammuttuna ”raka vägen till raka vägen” eli suoraa tietä (n.80m) lopun tieosuudelle (n.1km), jonka päässä maali jo vilkkuikin. Pahin vastustaja, ”Finnjävel” oli Vigon mukaan kuin pehmeää kauraa, ja niinpä hän viime metreillä purki hyvää oloa ja väsymystä ”SLÅ, SLÅ, SLÅÅÅRRR” –huudoin.
Maksettuani pakkasin uuden akun vähin äänin kangaspussiin ja lähdin kotiin otsalamppuani tuunaamaan. En usko tekeväni aamiaismunakasta vähään aikaan.
Kiitos, Sombrero, varoituksesta. Kenties juuri liian voimakas otsalamppu oli syynä viime kauden epäonnistumisiini?
Ehdin vihdoin tänään tehdä tarkempaa analysointia kesän saavutuksistani. Käytin valmistautumisessa jo edelliskaudella lanseeraamani method KORSOa (Kunto On Rautaa & Suunta Oikea). En tiedä, missä kohtaa hairahduin harhateille, mutta tulokset olivat tavoitteista täysin päinvastaiset ja menivät päin korsoa seuraavasti:
1. Ensimmäisllä kerralla reistailivat varusteet (Kartta Ohuina Riekaleina, Sydämentahdistin Oikkuili).
2. Toisessa koesuunnituksessa jouduin lite vilse (Kilometrikaupalla Ohi Rastista, Suuntavaisto Ontui).
3. Kolmannella yrittämällä petti terveys (Kaihi, Osteoporoosi, Reuma + Sieraimet Oksennuksessa).
Niinpä jätin kauden kesken ja olen jo juhannuksesta alkaen kehitellyt kuntohuippua ensi vuoden Itärastien avaukseen Bölebergetille. Korso-trauman parantamiseksi olen ladannut matkakorttiini Vantaan sisäisen 30 päivän lipun ja ajelen aina iltapäivisin K-junalla Korson ja Rekolan väliä radanvarren korkeuskäyriä ja maastonmuotoja tarkkaillen.
Post a Comment