Kekkerit

Suurin odotuksin suuntasimme Romukopan keulan kohti Linköpingin opiskelijalähiötä ja siellä odottavaa suunnistusjuhlaa. Pienen arpomisen jälkeen löysimme suunnistuslahkon kokoontumispaikan, joka oli (ja on) maalattu maahan violetti-keltaisena rastilippuna LiTHe VIlsen värejä kunnioittaen. Kun mankka alkoi soittaa jo edellisvuoden NSM:tä tuttua kappaletta, niin olimme sopivasti virittyneet kohtaamaan suunnistukselliset haasteet.

Ja haasteita riitti. Kisa käytiin parisuunnistuksena siten, että parin toisella osapuolella oli kartassa parilliset rastit ja toisella parittomat. Touhun vaikeuttamiseksi kartat oli kuitenkin teipattu kiinni kilpailijan selkään, joten kartanluku onnnistui vain parin ollessa pysähdyksissä ja toisen kääntäessä selän kaverilleen. Kartanluvun jälkeen piti sitten edetä muistin varassa niin pitkään kuin mahdollista. Itse sain parikseni tytön, jonka lenkkimaastossa kisa käytiin. Niinpä hän selvisi aina yhdellä vilkaisulla omista rastiväleistään, itse kun jouduin pysäyttämään parivaljakkomme aina 50 metrin välein kartan katsomista varten.

Kun olimme selvittäneet edellä mainitun osion, alkoi seuraava vaihe jossa rastilla oli aina kysymys ja kolme vastausvaihtoehtoa. Jokaiselle vaihtoehdolle oli kartalla oma rasti, mutta vain oikeaa vastausta vastaavan rastin luota löytyi kysymys seuraavaa rastiväliä varten. Koska kysymysten aiheet keskittyivät vahvasti LiTHe Vilseen ja sen suunnistajiin, ei allekirjoittaneesta ollut juuri apua vastausvaihtoehtojen arpomisessa. Monen vuoden kokemuksella parini onneksi tiesi oikeat vastaukset ennenkuin itse olin ehtinyt edes suomentaa kysymyksen ensimmäistä sanaa. Niinpä selvitimme toisenkin osion melko sujuvasti, ainoastaan kerran juoksimme vähän sivuun. "Lite vilse", totesin.

Suunnistuksen jälkeen oli varattu sauna Bastuvikenistä, jossa ruotsalaiset joutuivat taipumaan löylykisassa suomalaiselle sisulle. Ilta jatkui pizzojen ja palkintojenjaon merkeissä, ja yön pimeyden laskeuduttua siirryimme paikalliseen yökerhoon, Herrgårdeniin. Norrköpingin osasto lähti kuitenkin hyvissä ajoin kotiin, kun myöhäisimmät kukkujat kirjoittelivat jatkokekkereistä Vilsen nettisivuille vielä aamuviiden jälkeen.