Vielä ei kyllästytä. Tutkimusten mukaan outoihin makuihin tottuu seitsemän makustelukerran jälkeen eikä uudet IKEAN ihmeet piristä silmää yhtään sen kauempaa. Yksittäisten tapahtumien kertaantuminen on vielä laskettavissa yhden käden sormilla, mutta maaginen raja tulee pian vastaan. Samalla ruska mätänee ja tulee pimeä. Kestääkö viehätys?
Toisten tutkimusten mukaan uusi kulttuuri ensin ihastuttaa, sitten vihastuttaa ja lopulta tilanteeseen sopeutuu. Visiitin lyhyyden vuoksi kolmanteen vaiheeseen on mahdotonta päästä. Tilastojen mukaan toisen pitäisi osua joulun alle, joten paluu karjalanpaistin ja lumihakien ääreen sattuu sopivasti niihin aikoihin, jolloin kaikki variaatiot jauheliharuuista on kokeiltu ja jalat juostu rakoille loskassa.
Ruotsin voi tuskin väittää tarjoavan pohjoismaalaiselle järisyttävää kulttuurista tai yhteiskunnallista muutosta: saman vaikutuksen saavuttaa kenties muuttamalla länsirannikolle, kieltämällä kavereita tulemasta kylään ja käyttämällä asiointikielenä toista kotimaista. Kaikista vaihtoehdoista valitsimme tutun ja turvallisen seuramatkan. Motivaationa ei tosin koskaan ollut maailman valloitus, joten mikäs täällä on möllöttäessä. Suurilta tunteilta ja turhautumisilta kulttuurierojen suhteen on helppo välttyä. Samalla pienistä eroista tulee entistä kiinnostavampia. Niitä mie ihmettelen. Tahtoisin vaan tavata jonkun varauksettomasti höpöttävän ja selkeästi artikuloivan ruotsalainen, joka kertoisi lisää.
Post scriptum: Kannattaa tutustua saamaamme lukijapalautteeseen. Tekstistä on aistittavissa, ettei kirjoittajilla ole ainakaan aivot paleltuneet.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Oj ej. Aikamoiseksi seuramatkailuksi on mennyt nykyajan kulttuurivaihto. Minun nuoruudessani täysummikot työläisperheiden vesat lähetettiin Novosibirskin takamaille jyystämään vaivaiskoivujen kuorta ja laatoittamaan kolhoosien asfalttisia puutarhoja. Siinä ei ehtinyt tapahtua minkäänlaista ihastumista tahi sopeutumista; koko 34-vuotinen komennus kului rehellisesti kakkosessa eli vihastumisvaiheessa. Yhteydenpito kotijoukkoihin sujui kätevästi kirjeitse, sillä postijuna pysähtyi seisakkeella aina marraskuussa. Ei ollut pelkoa sähköpostiviruksista tai blogi-serverin kaatumisesta ja miliisi sensuroi kaikki ei-venäjänkieliset lähetykset. Turvallisuus ennen kaikkea!
No men! Oletkohan nyt, Pyöräilykypärä, turhan kärkäs! Minusta nämä nuoret bloggaajat ovat tarttuneet oivallisen rempseästi pohojoiskarajalaiseen tyyliin opinahjonsa tarjoamaan chanceen (am.engl.; mahdollisuus) ja lähteneet maailmoille. Ei minulla ainakaan nuoruudessani ollut kokemusta muista cultureista (am.engl.; kulttuuri) saatika maista, joihin vieläpä olisi matkustettu. 33 vuotta minun kulttuurivaihtoni koostui jokapäiväistä tapaamisista pienessä elinympäristössäni, ja näitä olivat puliukot puiston penkillä, kissanpissattajat kioskin nurkalla, yksittäisen myymälävarkauden todistaminen SafeWayssa (am.engl. vastine K-marketille) ja rikkaan hammaslääkärinaapurin kaasuttelu kotikadulla kalliilla saksalaisella autollaan.
Ennen kuin vuosi sitten olosuhteiden pakottamana rohkaistuin United States of American -matkalle (am.engl.; Amerikka) ja koin vajaassa kahdessa viikossa kulttuurishokin kaikki kolme vaihetta!
Voih, teillä on NIIN IHQU blogi! Onneksi teitä ei vielä kyllästytä siellä oleminen, ettei tämä lopu! Olette muutenkin oikeita S.A.N.A.S.E.P.P.O.J.A. (Sangen ansioituneita nuoria aikuisia, säyseitä, ehkä pitkäpinnaisiakin, onnen juhlan ansainneita)
Nyt on muuten rantautunut tänne Suomeenkin aikaisemmin mainitsemanne haarukanvilauttelumuoti. Yhdessä jo toisessa kadunkulmassa olen jäänyt haukkomaan henkeäni pissisten ja muiden muodin orjien vilahtaessa /viuhahtaessa ohi. Siinä jää ala-asteen jumppapukukin paljastavuudessaan kakkoseksi, kun legginsien päälle verhoiltu "pitkä" paita yltää nipin napin vesirajalle.
Post a Comment