Ha det bra!

Ei kotivakuutusta, ei pankkitiliä, ei vakituista asuntoa ja mikä surullisinta: ei paikkoja yölauttaan, joka toisi meidät Suomen Turkuun perjantaina ennen SM-pitkiä. Mitään ei olla viikossa saatu aikaiseksi. Paitsi ennätykset 5,o km:llä Söderköpingin Stadsloppetissa.Yllätin itseni juoksemalla heti ensimmäisellä kerralla oman ennätykseni ja myös Hannu paransi radalla juoksemaansa aikaa komiat parikymmentä sekuntia. Liekö syynä ollut pikkukaupungin suotuisa asfaltti-mukulakivi-hiekka -alusta vai mahdollisuus nipistää jokunen metri torin kulmalla?

Paluu todellisuuteen tapahtui maanantain intervallireenissä, jossa mammatkin näytti kantapäitä jo alkuverryttelyssä. Kituuttelin hännän huippuna kylmässä sateessa ja olin yhtä aikaa piesty ja uitettu koira.

Muutettiin Norrköpingiin ja matkalla yliopistolle Cambusbussenin ikkunoista voi unilääkkeeksi laskea lehmiä. Yritän salakuunnella keskusteluja ja ymmärtää mistä puhutaan. Odotan sitä päivää, kun kielikorva alkaa erottaa sanoja äännemössöstä, jolta lähes kaikki puhe kuulostaa.

Ruotsalaiset tytöt on kauniita ja niin on kaupungitkin. Ohessa kuva Studentkökistä: Lounas campuksen ravintoloissa maksaa 5-6 euroa ja useimmat kantaa mukanaan pastaa ja jauhelihaa rasioissa. Omalla tavallaan yliopisto tarjoaa mahdollisuuden lämpimään ateriaan. Vad fint!